sunnuntai 9. maaliskuuta 2008

Osa 5 - Väärentäjänainen

On taas uuden osan aika. Toivottavasti pidätte osasta. Pian on ensimmäisen perijän valinta, muttei vielä tämän osan jälkeen ^^ Ja psst, jos tätä joku nyt lukee, niin kyllä kommentointi on sallittua :) Sukupuussakaan ei mitään kommentteja ^^>


Oijoijoi, onpa minulla niin söpö koiranpentu. Mutta kuka törkimys on jättänyt uunin luukun auki?


Nanna se vaan kokkailee omiansa, vaikka luukku on auki. Seisooko hän uunin luukun lasin päällä? Voivoi noita nykyajan nuoria...


ja nyt Nanna sitten päätti jättää paistinpannun liedelle. En todellakaan tajua enää noita nykyajan nuoria.


Mikäs muukaan siitä seurasi, kuin tulipalo. Hassua vain että tuli palaa alhaalla, eikä siinä paistinpannulla.


Apua! Apuaaa! Soittakaa palokunta!


"Ööh, tossa mun vierellä on kauhea tulipalo. Voisitteko tulla sammuttaa sen?" kysyin palokunnalta rauhallisesti, sillä onhan aina opetettu, että jos tulee tulipalo, pitää olla rauhallinen.


Topilla taitaa olla nenä vähän erikoisessa paikassa....


Tulipalon loputtua uunin luukku meni itsestään kiinni.


Nanna meni ottamaan ruoat pois uunista. "JÄRKYTTÄVÄ SAVU!!!" hän huusi. Miksi ihmeessä tuo rakki raapii noita huonekaluja?


Sainpas hänet häädettyä. Pistin likaiset lautaset muovipussiin ja heitin ne roskiin.


Voih.. Minun on pakko myydä tämä bisnesyritykseni...


Ja näin siinä kävi. Tyhjää, paitsi tuolla takana näkyy tuo miniuima-allas.


Rakensin aidasta tuollaisen hienon hökötyksen roskikselle. Sen jälkeen tilasin taksin, ja lähdin kaupungille.


Kotona Emilia hmetteli: "Missä isä on?". Katri vastasi: "Jaa-a... Ostamassa jotain itsellensä."


"Katsokaaa! Tulin kotiin!" Ostin tuon auton. Onneksi Katri vastasi oikein urakysymykseen, ja sai 5000 rahaa. Kaupanpäälle hän sai vielä palkankorotuksen, eli rahaa oli tähän upeaan autoon.


Ostimme tuon pienen puun tuohon koirankoppien viereen.


Lähdimme kaupungille koko perheen voimin, sillä Emilia halusi uuden hiustyylin. Lähdimme siis kaupungin parhaseen muotikauppaan, jossa on parturikampaamo.


On tämä niin hieno liike. Mutta mikäs tuolla lattialla kiiltää?


Kerroin kampaajalle, että saa tehdä ihan itse hienon tyylin Emilialle, kunhan se on siedettävä ja nätti.


Jäin istumaan erään tuntemattoman kanssa sohvalle. Mystinen nainen ennusteli: "Ennustan, että tuosta hiustyylistä tulee hirveä, sillä tämä liike on maailman surkein." Katsoin ihmeissäni, sillä olihan tämä yritys saanut viiden tähden arvostelut Simfashion-lehdessä.


Kampaaja ehdotteli Emilialle hiusten värinpoistoa ja muuta mukavaa.


Kampaus oli valmis. Liikkeen monet asiakkaat tulivat katsomaan uutta kampausta...


Ja nyt Emilia näyttää tältä. Hyi yök. En halunnut lapsestani tälläistä bimboa blondia. Meikkiäkin kampaaja pisti kilotolkulla. Voi ei.


"Kuules nyt, senkin surkea kampaaja. Miten kehtasit tehdä lapsestani hirvittävän näköisen. Hän on ihan bimboblondi nyt. Kiitos sinun. Meikkiäkin pistit aivan liikaa. MITEN KEHTASIT? Pian lapseni varmaan pyytää, että ostaisin hänelle paljastavat stringit ja pinkin hameen!!!" huusin kampaamossa.
"No pahpah. Tuo on nykymuotia. Ja ei yksi värinpoisto ja suuri määrä meikkiä kerran päivässä mitään haittaa tee. Ja se on muotia. Ja en usko, että lapsesi pitää pinkistä", kampaaja sanoi rauhallisesti.


"ISKÄ ISKÄ! TUOLLA ON IHA ZIGAUPEE PINKKI HAME JA TOLLASET SÖÖTIT MUSTAT STRINGIT! Voitko ostaa sellaset? Pliiiiiiiiiiis!" Emilia aneli.
"Ööh, hups..." kampaaja sanoi nolona.
"No katsotaan sitä myöhemmin", yritin selitellä Emilialle.


Pakkohan minun on ostaa ne vaatteet Emilialle, hänhän aloittaa hirveän angstaamisen, jos ei saa niitä. Mutta ongelmana on se, että viimeisetkin pennoset menivät autoon. Yritin saada rahaa räppäämisellä, muttei se oikein onnistunut.


"Tossa se hame on. Ton liilan mekon takana", Emilia hihkui.
Yritin keksiä tekosyyn: "Ööh, Emilia. Tässä ei ole sinun kokoasi. Ostetaan tämä sitten, kun kasvat. Sopiiko?"
Emilia harmistui: "No hööh, olisin niin vaan halunnut tämän. Mutta saanko sen sitten, kun kasvan?"
Sanoin: "No taatusti! Mennään luistelemaan nyt!"


Siirryimme jäähallille ja ostimme liput luistelukentälle. Oskari ehdotteli, että otamme piruettihyppy kisan. Hän ei onnistunut lainkaan piruetissa.


"Häähähähä. Kattokaas tätä. Voittajan on helppo hymyillä. Tässä taas yksi piruetti. Olen paras. Te ette osaa mitään, mutta MINÄ olen paras. Hahahahhaha!" hihkuin iloisena.


"Jooh, voittajan on helppo hymyillä, varsinkin kun isä makaa kaatuneena. Hahahahha!" Oskari nauroi minulle pilkallisesti. Miten tuo penska kehtää tehdä minulle näin?


Hahhaha. Mimmu syö kukkia. Onneksi ne eivät ole meidän. Syököön vaikka kaikki.


Kotona käskin Emilian suihkuun pesemään nuo kamalat meikit pois. Hiuksetkin menevät erilaisiksi, kun puolikiloa lakkaa lähtee pois päästä.


Suihkun jälkeen Emiliasta tuli tämännäköinen.


Koiranpennut ne siellä iloisena pomppivat ja leikkivät.


Nanna yrittää tehdä tuttavuutta naapurin kanssa lemmen altaassa.


Joku idiootti on kaatanut hienon roskiksemme. Kaikki roskat levällänsä pihaa.


Keittiömme näyttää kuin pomminräjähtäneeltä. Koirat ovat päästelleet pissaa, rikkaruohot valtaa keittiön ja roskis täynnä.


Eläköön! Katri sai taas palkankorotuksen!


Mutta raha ei silti riittänyt. Katri päätti väärentää rahaa.


"MUAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHHA", kuului keittiöstä.


Hupppps. Taisi Katri vähän liikaa väärennellä rahoja, kun kerta tulipalo syntyi.


Palomies tietenkin kutsuttiin paikalle. Tosin, taitaa palomiestä vähän kiinnostaa jokin muu, kuin tulipalo...


"Muahahahaha. Onneksi rahat säilyivät ehjinä."


Lisää lisää. Katri on niiin ahne.


Mitä aikuinen edessä, sitä lapsi perässä. Vai miten se sanonta menee?


Koulupäivä alkoi. Tällä kertää Nanna vie kaikki lapset ja menee itsekin kouluun.


Tungosta on kun koulubussi, aikuisten kimppakyyti ja auto ovat pihalla.


Mimmu ja Topi pitivät hauskaa, kun kukaan ei ole kotona.


ELÄKÖÖN! Paaaljon rahaa. Vastasin urakysymykseen oikein, ja sain 8000 SIMELEONIA! Mikä uskomaton mäihä! Mutta palkankorotusta ei tullut. Nyt sisustamaan olohuonetta!


Miten ihmeessä näin pienestä puusta voi tulla näin suuri määrä lehtiä? Onhan nyt sentään syksy, mutta on tämä silti liikaa.


Lehdet ovat hauskoja, kun ne satelevat päälle.


Heheheh. Poltetaampa tämä lehtikasa pois. En siedä pihallani lehtiä.


Ohhoh. Siitäpä varsinainen soppa syntyi. Koirankopit syttyivät palamaan. Onneksi Katri tajusi asian, vaikka olikin sisällä, ja soitti välittömästi palokunnan paikalle.


Pääsimme epämiellyttävästä tilanteesta huolimatta sisustamaan olohuoneenne. Tervetuloa katsomaan olohuonettani. Ensimmäiseksi näet tämän upean huonekaaren.







Kuten varmasti huomasit, olohuoneemme on sisustettu vihreäksi.


Tässä vielä näet koko talon ylhäältä päin katsottuna. Ilman kattoa, tietenkin.