lauantai 13. joulukuuta 2008

Osa 7 - Käsittämätön kuolema

Jonrealin suku ei ole lopettanut, Suku on palannut elävien kirjoihin. Jonrealin suku on The Sims 2 -pelillä tehty tarina. Kirjoittajan kommentit kursivoidulla tekstillä. Tämä osa on kirjoitettu minä-muodolla, ja puhujana on Niko. Tässä osassa on alhaalla paljon pisteitä. Ne tarkoittavat hiljaisuutta tai että aikaa on kulunut paljon. Rullaa alaspäin niissä kohdissa vain...


Emilian ja Eskon syntymäpäiväpippaloiden jälkeen tuli jäätävä sotku. Onneksi Nanna suostuu siivoamaan ne vapaaehtoisesti.


Esko soitta yliopistolle stipendejen hakuisena, mutta mitään ei sieltä tipu.


MITÄ!?!?!??!?!! TUO ÄRSYTTÄVÄ PENTU SOITTAA LÖYTÖELÄINTALOON! Hän aikoo luovuttaa KOLME KOIRAA pois! Onneksi sentään yhden koiran hän jättää, Missin


Katri pitää hauskaa Missin kanssa. Eikö pitäisi nauttia muiden koirien kanssa, kun ne lähtevät?


Tämä on kaunis tyttönen. Nanna kävi kampaamolla, ja otti uuden hiustyylin. Kaunista!


EIIIIIIIIIH! Koirat lähtevät...


... En selviä tästä mitenkään. Miten nuo kaksi voivat pelata tynyysotaa tuolla takana, kun nyt on suruaika. Yhyyy....


"Ei mennä tänää kouluu ja kutsutaan tänään pari hyvännäköistä mimmiä meijä himaa. Noi vanhuxet ei taatusti tajua mitään!" pojat hihittelivät. Pojat puhuvat koulusta lintsaamisesta, ja kuvittelevat, että me vanhemmat emme muka saisi koskaan tietää!


Tänään kyllä lintsarit saadaan kiinni! Oskari varmastikin luulee, etten kuullut äskeistä. Voi noita poikia, olen itsekin ollut teini joskus, joten tiedän millaista se on.


Bileet bileet. Nauran tänään suuresti, kun saan kurittaa poikia!


Lähdenkin tästä omalla autolla töihin, jotta voin lähteä aikaisemmin kotiin. Lintsarit muahahaha.


Kotona lapsukaiset vaihtelevat vaatteita "mimmejänsä" varten.


"OSKARI OSKARI! Ei tänään onnistu mikään, olen oksennustaudissa!" Esko huutaa


"Eiiiih, juuri kun olisi ollut sopiva tilaisuus, yhyyyyy"


Ovi oli lukittu, ja koira oli jäänyt ulos. Missi nuolee vettä, jotta saa edes hieman nälkäänsä vähennettyä.


Monen tunnin päästä olen nyt menossa kotiin. Nyt alkaa vuosisadan läksyjentekokuritus! Muahahhahhahaha!

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.SAIRAALASSA:
"He ovat kuolleet. Pystytkö puhumaan, mitä tapahtui?"
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
."En käsitä... Olohuoneessa ei ollut verta... Aivan kun joku olisi pessyt sen pois......
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
. "Astuin ovesta sisään, kävelin, etsin poikia, koska he olivat lintsanneet tämän päivän. Kun astuin olohuoneeseen, he olivat kuolleet... Oskari oli istumassa, ja Esko makasi lattialla...."


"EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIH!!!!!!!!!!!!!!"