perjantai 22. helmikuuta 2008

Osa 2 - Kenestä vaimo?

Ensimmäinen osa eteni todella nopeasti, ja niin myös tämäkin. Olen pahoillani. Yritän seuraavaan osaan saada hieman hidastetta... Minä-muodossa tarina, Niko puhujana. Jos minulla (Inolla) on jotain kommentoitavaa, pistän sen kursivoidulla tekstillä. Huomasin että jotkut kuvat ovat menneet vähän mössöksi, mutta ei se varmaan kauheasti haittaa.


Lunta satoi kilotolkulla ja tietenkin minun pitää tehdä jokatalvinen lumienkeli. On tämä lumi kyllä hassua, vaikka kampaamoni pilasikin.



Pussailimme Katrin kanssa. Pyysin häntä asumaan luoksen, mutta hän ei suostunut...


Makuhuoneen vieressä pingviinipä päätti jutella lumiukon kanssa. Taitaa olla pingviinillä aika tylsä elämä, jos piristystä saa lumiukon kanssa puhumisesta.


Saimme rakennettua mukavan vessatilan. Vielä pari seinää ja katon saa pistettyä, huraa!


Muhinoimme Katrin kanssa. Aili katsoo takana, mutta eipähän ole minun ongelmani. Aili on Aili ja minä olen Niko.


Pyysin nyt Katria asumaan luokseni ja hän suostui. Katri toi 5000 simeleonia. Nyt alkaa kunnon remontti, aivan kuin siinä televisio-ohjelmassakin.


Katri vaihtoi asukseen tuon koltun, minkä Aili oli ostanut.


Hiusten tyyliäkin hän muutti. Nyt hän näyttää todella säteilevältä. Voisin jopa kuvitella nyt, että menisin hänen kanssaan naimisiin.


Pingviini juttelee hajotetun lumiukon kanssa. Miten lumiukot voivat olla noin kiinnostavia? Remontoimme taloamme Katrin tuomilla rahoilla. Nyt kotini näyttää ihan kodilta. Ainakin ulkopuolelta...


... muttei sisäpuolelta. Kotimme on sisältä aika, ööh, mielenkiintoinen.


Haluan lapsia, siispä ehdotin lapsen tekoa. Siirryimme makkariin ja alkoi tapahtua. Tuutilaulu taas soi...


Nyt se on päätetty. Katrista tulee vaimoni. Vaihdoin juhla-asun päälleni.


Kerroin asiasta Katrille ja hän suostui...


... huraa. Häitä vietetään nyt. Nyt kyllä täytyy työpaikalle soittaa, että olen "kipeä", sillä en ole ollut moneen päivään töissä. Soitin töihin ja aloin keksimään tekosyytä: "Minulla on ihan järkyttävän pääkipeä, oksennustauti, yskä, ripuli, vatsakipeä ja olin juuri polvileikkauksessakin. Saisinko tämän päivän vapaaksi?


"Oi. Kuulostat todella kipeältä, pidä tämä päivä vapaata", kuului mysteeriseltä naiselta puhelimesta. Itse kikatin, sain vapaata. Ähäkutti, eikö se nyt tajunnut, että en minä ole missään polvileikkauksessa ollut. Hihhei. Nyt vietetään häitä. Soitanpas ystävilleni ja pyydän heitä paikalle. Toivottavasti työnantaja ei satu paikalle.


Häävieraat saapuvat.


"Voi Katri, tuletko vaimokseni?" kysyin. Katri vastasi: "Tietenkin tulen!". Suutelimme antaumuksella, joka oli aivan ihanaa. Katri oli sitäpaitsi käyttänyt Sabellon kosteuttavaa huulirasvaa, ihanan pehmeät huulet.


"Ota kakkua kulta", pidimme hauskaa. Onneksi sentään Katri ei tukehtunut.


Aili taisi syödä liian paljon kakkua...


... ja olla liian kauan ulkona. Aili on ihan paleltunut. Hän aloitti jumppaamisen, jotta saisi ruumiinlämpöään hieman korkeammalle ja kilot karistettua.


VUUUHHHUUU! UNELMAHÄÄT! Hääjuhlat onnistuivat täydellisesti. Tämän jälkeen on mukavaa mennä limusiiniajelulle kullan kanssa.


Aili sai kilot karistettua, mutta lämpötila ei noussut.


Sisustimme keittiötä hieman lisää.


Että tuo Anna jaksaa. Hän vieläkin varastelee lehteämme. Onhan se hyvä, että roskalehdet lähtevät pois, mutta työpaikkaa jos pitäisi etsiä, olisi ongelmia. Katrin pitäisikin etsiä töitä, hän on työtön.


Opetin Nannaa kävelemään. Eihän tuo lapsukainen oppinut mitään, joten jätin asian sikseen. Joku saa myöhemmin opettaa.


Ensimmäinen ruokailu uudella pöydällä. Mmmm... Muroja...


Katrin raskaus eteni.


Voi ei. Rahat loppuivat. Sisäkölle ei riittänyt rahaa ja tuo ilkimys meni ja otti pöydän. Miksi juuri meidän kodillemme käy näin? Rahatilanne on rankka.


Ja samoin kävi lastenhoitajalle. Miten tuo kehtaa varastaa VESSANPÖNTÖN? Olisi edes ottanut vaikka pöydän, mutta ei.


Ja aili se vaan luulee, että häntä odotetaan kotiin. Huutaa täysillä: "Täällä minä olen, eläköön!", vaikkei edes saanut ylennystä. Kaikkea tuo Aili sitten luulee, pitäisikö minun olla häntä vastassa: "ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN", vaikka minulla onkin toinen nainen?


Minulla on niin hyväkäytöksinen poika. Oskari on niiiiiin kiltti.


Aloimme Ailin kanssa nyt opettamaan lapsiamme kävelemään. Pakkohan niiden joskus se taito on oppia.


Nanna jo oppi kävelytaidon, joten Aili opetti Nannaa puhumaan.


Katrin raskaus eteni. Vauvan tulo on lähellä. Tuleekohan sieltä tyttö vai poika? Kaksosia en usko, että tulee, sillä miten voisi olla niin kehno tuuri, että saisi kahdet kaksoset. Ajatuskin järkyttää.


Nyt minun on pakko alkaa keskittyä työhön. Minulla elämäntoiveeni on, että pääsisin rikollisuus uran huipulle ja olen vielä ensimmäisellä tasolla...


Minä ja Aili olimme töissä, Katri kotona. Katri keskittyi kulkukoiran viihdyttämiseen kepin kanssa silloin, kun lapset ovat huutamassa kehdoissaan. Katri ei osaa hoitaa lapsia, jos minä olisin kotona, näin ei tapahtuisi.


Eipä tullut vieläkään ylennystä. Miksi juuri minä en saa ylennystä? Surullista.


Taasko tämä aika on. Oskarin aika on muuttua lapseksi...


Tässä on Oskari. Oskari oli platinamielellä kasvaessaan lapseksi. Itse järkytyin suunnattomasti, millainen Oskarista tuli.


Ja tässä on Nannna, lapsena.


Nannan lähikuva. On se kyllä söötti...


Aili hyökkäsi kimppuuni. Vieläkin hän on vihainen siitä, kun petin häntä. On tämä elämä kyllä kummallista. Ihmettelen suunnattomasti, miksi ihmeessä Aili on vieläkin vihainen. En koskaan tajua naisia.


"APUAA! SYNNYTYS ALKAA! TULKAA TÄNNE!" huutoa kuului ulkoa.


Poikalapsi tuli. Hänen nimensä on Esko...


Ja valitettavasti tuli kaksoset. Taas. Tämän lapsen nimi on Emilia.


Soitan Annalle ja yritän saada välit kuntoon, jotta hän lopettaisi lehtien varastamisen.


Jumppasin, että saisin nämä ylimääräiset kilot pois.


Hupsista, ovela suunnitelmani suhteiden korjaamisesta tyssäsi siihen, kun työautoni jo körötteli pihaani kohti.


Nyt taitaa kyllä jotain olla tekeillä, kun Aili ja Katri rentoutuvat samassa sängyssä... Toivottavasti Aili ei juoruile mitään minusta Katrille, jonka takia Katri jättäisi minut. Huihui.


HURRAA! RAHAA TALOON! Sain ylennyksen juoksupojaksi! Olen nyt kakkostasolla. Jippiajee.

Sisustelimme vessaa ja makuuhuonetta. Vielä tarvitsisi saada lastenhuoneeseen rahaa, kun kerta nyt on neljä lasta. 5 simiä, jotka tarvitsisivat sängyn, mutta on vain yksi parisänky. Ei todellakaan mene hyvin. Vauvat sentään voi nukkua kehdoissa, mutta miten meille viidelle käy?

Nyt on oikeasti jokin vialla, kun tuli jo toiset kaksoset. Miten voi olla mahdollista oikeasti? Eikä minulla mitään hackejakaan pitäisi olla O_o

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Syötätkö niille vaimoilles juustokakkua? :DD Niistä ainakin tulee kaksoset. Sit _tais_ olla toinenkin tapa, jota en tiettykään muista yay \o

Ja kivaa tarinaa on :D Poika hirvee himopettäjä!

Anonyymi kirjoitti...

En pidä, sen takia koska oon itse niin kyllästyny koko peliin, kolmonen on paaaljooon parempi!!!!

Anonyymi kirjoitti...

oiii tulipas nannasta nätti (=

Anonyymi kirjoitti...

ei kolmonen oo yhtään hyvä, se on just surkee. paljon huonompi kun the sims 2!!! ja muuten, tosi kiva tarina, mutta mitä allille käy?Mitä se ees tekee tuolla. Tai no se saattaa selvitä joskus, mutta ei mitään sen kummenpaa..

Böö ♥ kirjoitti...

"Ja aili se vaan luulee, että häntä odotetaan kotiin. Huutaa täysillä: "Täällä minä olen, eläköön!", vaikkei edes saanut ylennystä. Kaikkea tuo Aili sitten luulee, pitäisikö minun olla häntä vastassa: "ELÄKÖÖN ELÄKÖÖN", vaikka minulla onkin toinen nainen?" Repesin tolle :D Huippusuperhyvä legacy, näistä on tullu mulle pakkomielle, kun aina kun on netis pitää lukee kaikki ::::DD