perjantai 22. helmikuuta 2008

Osa 1 - Jonrealin alku

Tervetuloa Jonrealin sukuun. Kirjoitan tarinaa minä muodossa ja puhujana on Niko.


Terveppä terve. Olen Niko Jonreal. Mieltymyksissäni on ruskeat hiukset ja hajuvesi, inhokkina taas harmaat hiukset.


Olen aina halunnut tehdä kampaamon ja nyt sen toteutin. Ostin nämä tuotteet. On tämä nykyaika muuten outoa. Tarvitsee vain lausua Moveobjects on ja sen jälkeen pystyy naulan naulaamaan lasiin niin, ettei lasi hajoa! On se nykyaika ihmeellistä. Näin kyltti nyt koristaa iloisesti lasiovea.


Perustin siis yrityksen. Ensimmäinen asiakas kävelee jo tuolla. Tämän täytyy merkitä onnea, sillä vieressäni leijuu perhosia.


Anna on ensimmäinen asiakkaani. Hän tilasi kampauksen "päätä itse". Eli sain siis vapaat kädet. Hurraa.


Päätin antaa Annalle hiustenlisäkkeet ja värjään hiukset tumman ruskeiksi.


Lopputulos on tässä. Annakin pitää.


Bisnekseni menestyy. Kaksi asiakasta jo miettii ostaako kampauksen vai ei.


Jepulisjee. Hän tilasi kampauksen. Annan hänelle oikein tyylikampauksen ja meikkaan siten, että rypyt peittyvät. Ei tuollaisella pärställä nyt naisia rakastumaan saa, mitä hänkin oikein ajattelee...?


Tyylikäs hattu, puolipitkät hiukset ja paljon meikkivoidetta. Se on sitä muotia, vaikka tämä vanhanaikainen ukko ei pidäkään näkemästään, ainakaan ilmeen perusteella. Tuntuu jo ihan, ettei lahjojani arvosteta. Ilkeitä nämä nykyajan simit!


Koska tarvitsen rahaa myös kampaamon lisäksi, jouduin etsimään työtä. Elämäntavoitteenani on edetä rikollisuus uran huipulle, mutta sitä työtä ei haeta, siksipä nyt otan politiikkauran. Olen kampanjatyöntekijä, hurraa.


HUSHUS! Miksi tuollaiset ilkeät piskit häiritsevät kampaamoani? Järkyttävää. Hushushus!


Hirvittävä pissahätä, eikä vessaa ole. Nyt ei minulla mene hyvin.


Ja näin siinä kävi. Pissat valui housunlahkeesta alas. Hygieeniataso alhaisimmaan. Miksi juuri minä?


Kaikki katsoivat järkyttyneenä. Yritin selitellä "Älkää välittäkö, kaikille käy näin. Sitäpaitsi, se on nyt muotia, kun pissaa housuihin. Oikeasti. Ja hirvittävä löyhkä on myös tyylikästä. Ettekö usko? Lukekaa vaikka simsfashion lehdestä ja tiedätte totuuden! Jos haluatte kampauksen, menkää kampaamotuolin viereen ja tilatkaa kampaus. Tulen kohta". Tosin, tuo selittely ei tainnut auttaa. Kukaan ei edes tilannut kampausta.


Kampanjatyöntekijän urani alkoi. Piti sulkea kampaamo. Hygienia ihan alhaisissa. Ei taida tulla ylennystä...


Kun tulin töistä, sain ostettua sängyn ja suihkun ja pari seinää.


On todella vaikeaa pitää kampaamoa ja käydä siinä sivulla toisessa töissä. Tässä ihan väsyy. Pyörtymiselleni ei ole vaikeaa löytää syytä. Vai pitäisiköhän minun huolestua?


Tässä taitaa olla elämäni rakkaus. Ihastuin Ailiin totaalisesti. Ja hänkin taitaa pitää minusta. Hurmaus ainakin onnistui.


Juoruilin Ailille: "Tiesitkö muuten, että sillä valkoisella koiralla, kuka pilasi kampaamoni tilat, on valkoiset tassut?". Aili suorastaan järkyttyi juorusta.


Parin töissäkäynnin jälkeen sain ostettua vessanpöntön ja kylpyammesuihkun.


Tälläiseltä tonttini nyt näyttää.


Pyysin Ailia muuttamaan luokseni ja hän suostui. Asumme nyt yhdessä. Harmi vain, että Aili toi vain YHDEN simeleonin. Törkeää, kun ei rahaa enää ole ihmisillä!


Aloimme yrittämään lasta ja jo heti ensimmäisellä kerralla kuului tuttu tuutulaulu.


Minä ainakin haluan ruokaa ja en osaa kokata. Siksipä Aili saa opetella ruoanlaiton. Huomasitteko muuten ihanan kirjahyllyn? Ailin rahoilla se ostettiin, kun hän kävi pari kertaa töissä.


Haluan paljonpaljon jälkeläisiä eriltä naisilta, jotta on valinnanvaraa, kuka saa perinnön. Lähdin etsimään uutta naista, mutta valitettavasti ketään sopivaa ei löytynyt. Palasin kotiin.


Ailin raskaus etenee! Kumpikohan tulee, tyttö vai poika. Toivottavasti ei tule kaksosia, sillä haluan eriltä naisilta lapsia.


Hmpp! Joku kyrttyinen asiakas tuli valittamaan minulle siitä, kuinka paljon häntä potuttaa pari lautasta. Miten voi olla näin tylsiä simejä, jotka eivät tajua likaisuuden ihanuutta?


Riskipeli voi alkaa. Aloin iskemään Annaa. Riskipeliä tässä on se, että Aili nukkuu sängyssä. Yksikin virhe niin peli on menetetty. Jos saisi edes niin pitkään pysymään, että lapset syntyisivät. Tosin, emme ole Ailin kanssa menneet naimisiin, niin ei tule eroakaan.


Ensisuudelmat ovat aina niin koskettavia....


Tanssahtelimme ihan sängyn vieressä...


Ailin raskaus eteni taas.


Aili sekosi, tosin en tiedä miksi. Sen jälkeen Aili meni nukkumaan...


... ja minä tietenkin soitin Annalle.


Pusipusipusi, suutelimme Annan kanssa, kun Aili nukkui takana...


Hui. Oli taas niin lähellä! Melkein jäimme kiinni.


Ensilumi sataa! Miten ihanaa, tosin, kylmähän tässä pian tulee.


Ostin lipaston, jotta saan vaihdettua ulkovaatteet päälleni. Ja nyt minä vaihdoinkin ne.


Suutelimme ja tanssahtelimme taas Annan kanssa.


Aili tuli kotiin ja sai ylennyksen. Mukava boonus tosiaan tuli. En tosin itse huomannut, että Aili tuli kotiin ja jatkoimme kismailua Annan kanssa...


... Ja näinhän siinä kävi. Hirveät ihmissuhdedraamat....


... Ja läpsyjä poskille.


Ailin bonuksen ansiosta saimme ostettua makuhuoneeseemme seinät, ikkunat, lamput ja kehdon tulevalle vauvalle. Toivottavasti ei tule kaksosia...


"Uuuuuh aaaaaaaaaaaaaaa", kuului "vessan" puolella...


... ja sieltä tuli tyttölapsi. Nimeltänsä Nanna.


KAKSOSET! Mihin toinen lapsi joutuu kun kehtoja on vain yksi? No kuitenkin minun sylissäni on nyt poikalapsi, Oskari.


Anna suuttui minulle. Eipä taida Annalta tulla jälkeläisiä, siispä päätin iskeä silmäni Sisäkköön.


Aili se vaan maalailee, tosin, Aili ei enää rakasta minua, enkä minä häntä, joten ei se haittaa ketään enää mitään, kenen kanssa pussailen.


Kun ilta tuli, kutsuin sisäkön luokseni. Ja pussasimme ensisuudelman.


Aili se vaan mietteliäänä miettii, muuttaako pois vai ei.


Hmph. Vihainen Anna tuli ja kaatoi roskiksemme. Hyvin törkeää. Ja taas sataa lunta.


Lumisade on kamalaa. Kampaamoni on pilalla tämän lumen takia. Lunta on todella paljon.


Aili päätti iskeä silmänsä Benjamiin. Eipähän minua haittaa. Muuttakoon Aili vaikka Benjaminin luokse, saavat tehdä Pinokkijälkeläisiä. Molemmat kun ilkimyksiä ovat.


Vauvojen syntymäpäivä on. Ostimme kaksi kakkua. Tämä vauva-aika on mennyt todella nopeasti. Taaperoiksi vauvat nyt kasvavat.


Ensin on Oskarin vuoro. Jymybileet menossa.


Oskarista tuli ihan söötti taapero.


Nannasta tuli tämän näköinen.

Ensimmäinen osa on nyt tässä. Jos Niko hankkii oikeasti vielä paljon jälkeläisiä, perinnön saajasta tulee vaikea valinta. Sillä molemmat vauvat ovat nyt aika söpöjä! Huihui.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Pidän tästä tariasta, mutta haluaisin tietää mistä Ino saa kaikki hienot vaatteet,tavarat,ja hiukset ym. Olisi niin mukavaa jos löytyisi vastaus

roosa kirjoitti...

Kiva LC sinulla. Repesin noille "pinokkiojälkeläisille" :)