perjantai 29. helmikuuta 2008

Osa 4 - Kasvua ja pentuja

Jonrealin suku muutti nyt sitten tänne Bloggeriin. Päivittäkää linkkinne, jos olette linkittäneet. Neljäs osa on nyt tässä. Minä-muodossa taas, puhujana Niko. Tästä lähtien legacyssani näkyy isoja kuvia.

Tanssahtelimme Emilian kanssa todella upeasti makuuhuoneessani. Emilia ehdotti minulle, että josko voisin yrittää saada lapsiani yksityiskouluun.

No tietenkin hyväksyin Emilian idean ja soitin rehtorille. Rehtori lupasi tulla illalliselle kello 17.00

Nammm. Mitäköhän herkkuja Katri paistoi...

... No tietenkin uunijäätelöä! Uunijäätelö on hyvääääää!



On se kyllä niin hyvä että tarjoilu pelaa. Huomaathan, että ostimme 2 tuolia tuohon pöytään.



Ensimmäinen illallinen, jossa melkein kaikki olivat paikalla, paitsi suvun pää, minä Niko. Toivottavasti nautitte ruoasta.


Kiloja oli kertynyt, kaikille, joten jumppatuokio alkoi. Eikä vieläkään keittiössä lattiaa. Yäääää!


Rehtori saapui ilalliselle.
"Toivottavasti viihdytätte minua tarpeeksi, jotta lapsenne pääsevät kallisarvoiseen yksityiskouluuni", rehtori puhui.
"Juujuu! Tietenkin. Odotas kun näät talomme", kerroin.


Katri flirttaili rehtorille, muttei se oikein onnistunut.


EIIIIIIIIIIIIH! Lapset eivät päässeet yksityiskouluun. Toivottavasti en pilannut lapsien suunnitelmia. Sekosin.


Koska haluan, että lapseni ovat yksityiskoulussa, pyysin rehtorin uudelleen illalliselle. Taas lupasi tulla kello 17.00.


Ostimme lemmenlilluttimen ja pelehdimme Katrin kanssa. Toivottavasti ei tule vahinkoraskauksia. Kondomi kyllä oli.


Ei sentään tullut lasta, mutta aamu kun tuli, minun piti lähteä töihin. Jospa sieltä viimein tulisi palkankorotus.


Katri ei ole kaunis. Jotenkin hirvittävä. Mutta olen jo niin vanha, etten voi hankkia uutta naista.


Yrittääkö Katri peitellä rumuuttansa jongleeraamalla pulloja, mutta eipähän ainakaan minun rakkauttani voittanut sillä tempulla.


Huoh. Eipä vieläkään tullut palkankorotusta ja rehtorikin tuli pian illalliselle. Ei hyvin mennyt.


Hahahahahha. Tein tärytinpilan Katrille. Hän vielä piti siitä. Ei naisia kyllä kukaan ymmärrä.


Rehtori oli taas kerran saapunut. Juoksin tervehtimään.


Haluan varmistaa että lapseni pääsevät yksityiskouluun, joten aloin flirttailemaan rehtorille.


Katri se vaan valmisteli illallista rehtorille.


Mutta ei tähän illallisia tarvita. Ensimmäinen pusuni mieheen koko elämässäni.


Suutelimme rehtorin kanssa, vahinko kyllä, Esko oli takana. Esko itki pettämistäni.


Viimeinkin lapset pääsivät yksityiskouluun. Tilasin taksin yhteisötontille, ostamaan Oskarille ja Nannalle syntymäpäivälahjaa. Pian heistäkin tulee jo teinejä. Olemme säästäneet näihin lahjoihin jo ikuisuuden.


Syntymäpäivälahja oli koira. Ostin kaksi koiraa...


Myös shoppailin vaatteita vaatekaappiini ja tämän jälkeen tilasin taksin kotiin.


On tuo toinen koira kyllä hävytön ja itsekäs, kun kehtaa ängetä etupenkille.


Oskari ja Nannan pienet kotijuhlat alkoivat. Vieraita ei kutsuttu...


Nannasta tuli tämän näköinen neitokainen.


Tässä on Nannan syntymäpäivälahjakoira, tyttökoira nimeltänsä Mimmu.


Oskarista tuli tämän näköinen nuorimies.


Ja tässä on Oskarin lahjakoira, Topi.


On tämä elämä kyllä kallista. Heti hotkimassa nuo koirat kallista ruokaa.


Ja koirankopitkin piti ostaa.


Topi ja Nanna viihtyivät hyvin yhdessä. Heistä tuli nopeasti koiraystävyksiä.


Ja Katri jo heti ehdottelemassa Topille, että hankkisivat poikasia.


Ja niinhän siinä kävikin. Topi ja Mimmu siirtyivät koirankoppiin.


Ja järkyttynyt Orlando Luode juoksi tärisevän kopin vierelle.


Jippiahei. Tuttu tuutulauluhan sieltä soi. Pentuja on tulossa, huraa.


Katri jongleerasi kahvikupeilla, ja sisäkkö vei roskia. Sisäkkö taisi järkyttyä kovastikin...


Koiria pitää hoitaa, lähdin lenkille Topin kanssa.


Ja tultuamme heittelimme keppiä.


Jos Topi saa koiratyön, hän tarvitsee kykyjä. Opetin hänet leikkimään kuollutta, vaikkei se nyt onnistunutkaan.


Nanna näki äitinsä, Ailin, haamun ja järkyttyi syvästi.


Ostimme uuden sohvan tuohon vessan ja pikkumakuhuoneen kulmaan, Esko oli heti jo testailemassa.


Rahaa oli vielä, ja saimme hieman laajennusta kotiimme.


Söpöä. Uusi koirapariskunta on jo vallannut parisängyn


Mimmu synnytti kaksi söpöä koiranpentua. Vasemmalla ylhäällä on tyttöpentu, Missi ja oikealla alhaalla poikakoira, Arttur.


Lähdin innoissani katsomaan koiranpentuja, ja unohdin ruoan. Tulipalo oli lähellä tuloa, vai tuliko se sittenkin...?

Se selviää seuraavassa osassa ;)

perjantai 22. helmikuuta 2008

Osa 3 - Hyvästit

Huppista että tässä kesti. Pahoittelen että tässä siis kesti näin kauan :D


Maalailin tässä upeaa taideteosta. Ongelmana on vain se, etten osaa päättää, mistä maalaan kuvan.


No se siitä ilosta. Piti lähteä töihin. No, jospa sieltä nyt tulisi palkankorotus.


Katri oli kokkailemassa jääkaappiin ruokia.


Nami. Uunijäätelöä. Tästä minä pidän.


Hurraaaa! Sain palkankorotuksen!


Ja nyt saimme tehtyä tuonne vasempaan yläkulmaan upean lastenhuoneen. Sänkyihin ei tosin ollut varaa.


Kyllä Katri osaa, meidän perheen mekaanikko.


Myöhemmin Katri sai palkankorotuksen. Hurraa.


Hupskeikkaa. Ostelimme tuotteita, ja kun lastenhoitajan piti lähteä, ei ollut enää rahaa. Nyt tuo ilkimys varastaa lamppumme. Yhyyyy!


Tästä se ura lähtee. Sain taas palkankorotuksen!


Katri lähtee vauvamme kanssa töihin ja samalla ajattelee adoptiota. Ei kiitos.


Saimme ostettua nyt kolme sänkyä lastenhuoneeseen ja huonomman lampun tohon pöydälle, kun siihen arvokkaaseen ei ollut varaa. Snifff


Ja myöhemmin Katri tuli vauvan kanssa takaisin. On se kyllä vaarallista ottaa vauva mukaan vartiointitehtäviin.


Nannalla on ensimmäinen koulupäivä.


Emilian on aika kasvaa...


... Samoin myös Eskon.


Kurniiko massu? Kurnii todellakin. Aili soitti ruokalähetille.


Voiei. Aili on vastaanottamassa ruokalähetystä ja unohti tekemänsä ruoan uuniin.


Tulipalohan siitä syntyi: "APUAAAA! MITÄ MINÄ TEEN?!!? VOI EI , TUO LAPSI MAKAA TUOLLA! TÄYTYY VIEDÄ SE TURVAAN!" Aili huusi.



"Noniin, olet pian turvassa! Lääh puuh lääh", Aili huuteli ja juoksi viemään lapsen turvaan.


Ja nyt sammuttamaan. Palokunnalle ei voi soittaa, koska puhelin on tulen takana. Voi ei.


Tulipalo leviäää kamalasti. Uuni jo palanut poroksi. Yhyy, kallis uuni tuhkaksi.


"APUA MINÄ PALAN!" Aili syttyi tuleen ja huusi kammottavasti. Kukaan ei ole kotona, paitsi lapset... Ailin henki taitaa olla mennyttä....


"YHYYYYY! MINÄ PALAN! TULKAA AUTTAMAAAN!"


...


... Hyvästit Aili... Ketään ei ole kotona, joka voisi anella...


Viikatemies saapui...


... ja lähti jättäen uurnan.


Tulipalo loppui...


... Aivan liian myöhään. Nanna tuli koulusta, eikä tiennyt että kodissa oli suuri tulipalo.


Keittiö on autio...


... kunnes minä saavuin sinne. Nyt minulle ja Katrille jää neljä lasta hoidettavaksi. On se niin karmivaa, kun ihminen kuolee. Tulipalo on hirveä tapa kuolla.


Kunnioittakaamme Ailia. Hautasimme hänet pihallemme ja kukkasia pistelimme.


Tämäkin vielä. Aili ei saa levätä rauhassa, kun salamakin iskee hänen hautakivellensä.


Voi ei voi ei! Se kummittelee!


Katri tuli töistä, eikä hän tiennyt vieläkään, että Aili oli kuollut.


"MIKSET VOI ANTAA MINUN OLLA RAUHASSA?" Ailin lapsi, Oskari, kyseli huutaen.


OStimme nyt takaisin pöytiä ja jääkaapin, mutta uuniin ei ollut varaa.


Salamat ovat niin pelottavia!


Katri sai palkankorotuksen.


Synttäreitä vietettiin. Emilia ja Esko kasvoivat lapsiksi.


Emilia näyttää tältä...


... ja Esko tältä.

Siinä taas yksi osa :> Pian tulee valinta, kenestä perijä :D